Viikonloppu pian ohitse. Tulen astumaan junaan ja hieman ennen puoltayötä avaan kotioven pilkkopimeään huoneistoon. Onneksi onkin parempi mennä sitten suoraan nukkumaan, niin on levännyt huomiseen työpäivään. Sähkön ollessa päällä, olisin vielä istahtanut pöytäkoneeni ääreen ja antanut pelimaailman viedä minut muutamaksi tunniksi, saanut vain muutaman hassun tunnin unta ja olisin seuraavana päivänä ärtyisä ja väsynyt. Parempi siis näin. Ainakin kovasti koitan itselleni tätä vakuuttaa.

Maanantaina täytyy täytellä sosiaalitoimiston lappusia. Ainakin yrittää saada jotain apua tilanteeseen, sillä en usko, että perjantaina saamastani palkasta ulosoton jälkeen jää tarpeeksi sähkölaskun maksamiseen (pitää maksaa muutama muukin lasku).

Koitan pysyä positiivisina. Ajatella asiaa huumorilla. Vaikka en ole varma mitä huumoria asiassa on.

Ajatus viikonlopusta ilman sähköä ei kauhistuttanut niin paljoa, kuin olisi voinut luulla, mutta päätin silti antaa junan kuljettaa minut muihin maisemiin. Täällä, missä nyt olen, ei auringonvalo määrää sitä, että kuinka kauan pysyn valveilla, eikä sähkön puute vaikuta juurikaan tekemisiini. Mikäli olisin jäänyt kotiin, olisivat vaihtoehtoni olleet 1) pysyä hereillä ja lukea/siivota niin kauan, kuin valoa riitää 2) lähteä hummailemaan ihmisten ilmoille. Koska rahatilanteeni selkeästikin on hyvin heikko, ei toinen vaihtoehto olisi mitenkään järkevä, kun viikonloppuna myös kirjastojen aukioloajat ovat rajalliset ja kahviloissa ei maksamatonta asiakasta pitkään suopeasti katsella.

Eilen siis saavuin määränpäähäni ja olen jo nauttinut sähkölampun, mikron, kahvinkeittimen ja tietokoneen käyttömahdollisuuksista. Varsinkin mahdollisuus saada ihanaa, tuoksuvaa, aromikasta kahvia, sai minut onnelliseksi... taidankin mennä keittämään uuden jumbokupillisen.

Noniin. Kahvinkeitin tiputtelee paraikaa tuoretta kahvia, ja voin näin ollen jatkaa tämän blogin kirjoittamista. Se täytyy sanoa, että tietokoneen käyttömahdollisuuden rajoittuminen tulee olemaan ongelma. Olen hyvin addiktoitunut tietokoneen käyttäjä ja se on kuulunut päivittäisiin rutiineihini jo viisitoista vuotta. Vielä ei vieroitusoireita ole, mutta tällä hetkellä olenkin tietokoneen ääressä, jopa kaikenlisäksi oman kannettavani ääressä. Ongelma ei olisi niin paha, mikäli kannettavani kykenisi toimimaan ilman sähköä, mutta laitteella on ikää jonkin verran ja sen akku on palanut loppuun. Täysin eristyksissä en tietokoneista toki tule olemaan, sillä pystyn edelleen käyttämään tietokonetta töissä sekä kannettavaani julkisilla paikoilla. Kaipaan kylläkin tiedostoja, jotka minulla on tallessa pöytäkoneeltani, mutta elän toivossa, ettei tämä tilanne nyt aivan mahdottoman kauaa kestä.

Eilen tosiaan vielä mietin, että kenties voisin oppia elämään täysin ilman sähköä, mutta vaikka vaihtoehto sinänsä tuntuu eksoottiselta, niin aiheutuu siitä melkoisesti ongelmia - joskin se myös ratkaisee niitä - että pyrkinen mahdollisimman pian saamaan rahat kokoon sähkölaskuihin. Mutta mikäli sosiaalitoimistosta ei apua heru, voi siinä kestää pari kolmekin kuukautta, että palkastani jäisi jäljelle mitään "ylimääräistä". Minulla kun ei ole kuukausiin ollut kunnolla rahaa edes ruokaan vuokranmaksun jälkeen, niin sähkölasku ei ole tuntunut aivan tärkeimmältä. Toisaalta olen laittanut internetlaskun sähkölaskun edelle, mikä jälkikäteen ajateltuna oli melko tyhmästi tehty, sillä ei siitä internetistä paljoa hyötyä ole ilman sähköä. En vain uskonut, että sähköt katkaistaisiin niin pian.

Tulevalla viikolla tulen kömpimään entistä enemmän esille eristyksestä, jossa olen elänyt koko talven ajan, ja asettua ikivanhan kannettavani kanssa kirjastoon ja kahviloihin. Kenties tämä tekee hyvää sosiaaliselle elämälleni.

Kahvini on valmista.

Kun elää tilanteessa, jossa kuvittelee kaiken olevan niin huonosti kuin vain olla ja voi, uudet yllättävät ongelmat lähinnä naurattavat - ja itkettävät. Niinpä kun 6.5. tullessani kotiin huomasin sähköjen puuttuvan, istuin paikallani, hymyilin miettiessäni tilannettani. En soittanut energialaitokselle huutoparkupuhelua, että miksi sähköni on katkaistu, sillä tiesin varsin hyvin miksi niin oli käynyt. Sähkölaskut mitä luultavammin odottivat maksamistaan eteisen lattialla olevassa postikasassa, minkä olin antanut kertyä siihen melkein jo vuoden verran. Sellaista se vakava masennus sai aikaan. En ole kyennyt ajattelemaan käytännön asioita pitkään aikaan.

Jonkin aikaa naureskeltuani pillahdin itkuun, mutta en antanut itselleni lupaa märehtiä liian kauaa, sillä olen juuri pääsemässä eroon pahimmasta masennuksestani, enkä halua takaisin siihen rämeikköön. Soitin energialaitokselle ja kysyin mistä laskuista virran saanti oli kiinni, ja loppusumma oli siinä 200 euroa, mutta asia pitäisi hoitaa perinnän kanssa. Noh, ei mitenkään suuri summa, mutta elämäntilanteessani 200 euroa olisi yhtä hyvin voinut olla 200 miljoonaa.

Yleensä vietän iltani tietokoneen ääressä, enkä sitten muuta ehdikään tehdä vaikka nukkumaan menen liiankin myöhään. Ei terveellistä missään tapauksessa. Pohdin vaihtoehtoisia tapoja viettää iltaa, ja olen sen verran ehdollistunut sähkölle, että hetken mietin muun muassa elokuvan katsomista ja kunnollisen illallisen kokkaamista, kunnes muistin, että sähköä tarvittaisiin noissakin toimenpiteissä. Päädyin lukemaan kirjaa - onneksi illat alkavat Suomessa olla jo hyvinkin valoisia.

Yritin olla ajattelematta sen enempää, että miten tilanteesta selviäisin, miten saisin sähköni takaisin, koska en halunnut vaipua epätoivoon. Myöhemmin illalla menin sitten ystäväni luokse kokkaamaan pakkaseni jämiä ja katsomaan elokuvaa, mutta en maininnut mitään sähköjeni katkaisemisesta, sillä myönnettävähän se on, että nolo tilanne. Aikuinen ihminen, joka ei saa edes laskujaan hoidettua.

Tänään soitin sosiaalitoimistoon ja toimeentulohakemus pitäisi tehdä, jos apua haluaa. Olen pari kertaa aiemmin yrittänyt saada moista hakemusta aikaiseksi, ja se määrä paperia minkä ne tarvitsevat saavat aikaan voimattomuuden tunteen, en vain saa aikaiseksi. Enhän ole vieläkään saanut edes kerättyä sitä laskunippua eteisen lattialta, joten miten saisin kaikki tarvittavat paperit sosiaalitoimistolle aikaiseksi?

Ja sitten mietin, että kenties voisin oppia elämään ilman sähköä.